Tavarat ja vaihtaminen on yksi Habbon peruspilareista. Suurin osa hahmoista on jossain vaiheessa hankkinut tavaroita tai myynyt niitä Habbossa eteenpäin. Vaihtaminen on ollut helppoa, ja sen ympärille on rakennettu useita alaryhmiä esineiden myymisen lisäksi. Yhdeksi esimerkiksi mainittakoon tavaralahjoitukset eli lahjarit.

Lahjarit

Tavaralahjoitusten ollessa aikaisemmin tavallisesti käyttäjävetoisia on viime vuosina noussut entistä yleisemmäksi myös Habbon järjestämä lahjari eli lahjakalenteri. Kausittain esiintyvästä kalenterista käyttäjän on mahdollista voittaa itselleen erilaisia maksuvälineitä kuten ducketteja, Habbo-kolikoita tai määräaikaisia HabboClub- ja Huoneenrakentaja-jäsenyyksiä.

Hallitsevin kuukausikalenterista käyttäjän itselle saama tuote on ollut Habbon erikseen määrittelemät tavarat. Nämä tavarat ovat perinteisesti valittu edellisinä vuosina myynnissä olleista, eri kampanjoihin tai teemoihin perustuvista tavarasarjoista, joita käyttäjät ovat pystyneet tuolloin hankkimaan Habbon kaupasta kolikoita vastaan.

Teemoihin perustuvien kampanjoiden aikana Habbo myy erilaisia käyttäjän hahmolle puettavia asusteita eli kuteita, huonepaketeista saatavia harvinaisuuksia ja arpajaislaatikoita, joista voi myös näitä edellisiä voittaa hieman kampanjasta riippuen. Erikseen numeroidut Limited Edition -tavarat (LTD) sekä keräiltävät harvinaisuudet eli kerikset kuuluvat myös kampanjoiden oheistuotteisiin. Näitä tuotteita lahjakalenterissa ei jaeta.

Ankassa on levan alku

Kampanjoiden teemaan voi kuulua myös lukuisia oheistuotteita eli tavallisia tavaroita, jotka on tehty kampanjan teemaa varten, ja näitä esineitä kutsutaan yleensä krääsäksi. Toisin kuin esimerkiksi keriksiä, näitä tavaroita Habbo saattaa tuoda uudelleen myytäväksi tulevien kampanjoiden myötä. Tavaroita voi ostaa muutamilla Habbo-kolikoilla ja/tai -timanteilla, milloin niiden jälleenmyyntihinta pysyy usein ostohintaa nähden alhaisempana, ellei kampanjasta ole kulunut paljon aikaa tai esine on jostain muusta syystä jälkimarkkinoiden ostajia kiinnostava.

Krääsän myymisellä onkin Habbossa pitkät perinteet, ja sitaatti ''Ankassa on levan alku" pitää usein ideatasolla ainakin paikkansa, koska aina saattaa omistaa tavaran, jonka joku toinen haluaa. Tavaroiden ja vaihtamisen suola onkin siinä, että kun myy tavaroita, pystyy hankkimaan itselle parempia tavaroita. Tähän perustuu myös Habbossa vaihtamiseen liittyvä talousjärjestelmä, jonka takana on ajatus tavaroiden kiertämisestä käyttäjältä toiselle, mikä sitouttaa käyttäjän palveluun.

Nykyään suuria tavaramääriä on mahdollista saada ilmaiseksi lahjakalenterista, joka mahdollistaa jopa tuhansien yksittäisten tavaroiden keräämisen. Tällöin ilmaiseksi saatujen tavaroiden arvo laskee alhaiseksi tai lähes katoaa, sillä jokaisella käyttäjällä on mahdollisuus kerätä näitä tavaroita kalenterista itselleen ilmaiseksi mielin määrin. Tavaroiden hankkiminen suoraan kaupasta muuttuu näin entistä riskialttiimmaksi.

Kaikki keinot ovat sallittuja

Habbon uuden alustaversion epäonnistumisen ja siitä johtuvan käyttäjien yleisen vähenemisen vuoksi on jäljelle jääneitä käyttäjiä hemmoteltu viimeisen puolen vuoden ajan jo kolmella eri lahjakalenterilla. Nämä kalenterit ovat sisältäneet kymmeniä eri tavaroita, joita käyttäjä on voinut aikaisemmin hankkia itselleen kaupasta.

Kampanjoiden myötä uusien tavaroiden tuominen myytäväksi on yleistynyt. Habbon kannalta on toki hyvä, että tavaroiden tarjonta vaihtuu ja että niitä ostetaan. Käyttäjän osalta on myös hyvä, että monikäyttöisiä tavaroita tuodaan lisää rikastuttamaan näiden huoneita mutta kalenterien yleistyessä on uhkaavaa, että aikaisemmin hankitun tavaran jälleenmyyntihinta jälkimarkkinnoilla voi muuttua dramaattisesti ja pudota olemattomiin.

Alkuperäiseen kysymykseen: Onko käyttäjän kannattavaa hankkia tavaroita omaksi? Kyllä ja ei. Jos käyttäjä tietää ottavansa tietoisen riskin tavaran kaupasta ostaessaan, että jokin päivä samaa tavaraa saatetaan jakaa sadoille käyttäjille ilmaiseksi, niin kyllä.

Kirjoittajan henkilökohtaiseen mielipiteeseen perustuvan näkökulman tarkoituksena ei ole kritisoida kalenterin käyttäjiä, vaan kyseenalaistaa palvelun omistajan nykyinen liiketoimintastrategia, joka poikkeaa suuresti palvelun sisälle luodusta talousjärjestelmästä.